1. Mä en osaa iloita toisen menestyksestä. Varsinkaan jos itsellä on huonompi päivä, en kestä toisen superpositiivista oloa, iloa ja menestysfiiliksiä. Aivan kuin se olisi multa pois. Tavallaan minusta siltä tuntuukin - että se on minulta pois - sillä toisella on kivaa jossain toisaalla, vaan ei minun kanssani, ei minun ansiostani. Minä en ole tehnyt ikinä mitään sellaista (enkä näin ollen tulekaan tekemäänkään) josta toinen noin kovasti iloitsee, joten toisen ilo on minulta pois.
2. Mä pidän muiden tekemisiä tyhmänä, jos en ole niissä mukana. Saatan tuntea jopa myötähäpeää heidän puolestaan, vaikka itsekään en ehkä tekemisiään osaisikaan. Pahinta on, jos mua ei ole edes pyydetty mukaan - enhän minä varmaan mukaan lähtisikään, mutta aiempi kieltäytyminen jotenkin helpottaa kestämään sen, etten ole mukana.
3. Mä en ota vastaan ehdotuksia(kaan) siitä, mitä mä voisin tehdä. Tuossa tunsin oloni pikkusen paremmaksi ja sanoin sen ääneen. Heti tuo ehdottamaan, josko töitä haluaisin tehdä. En halua. Ei huvita. En nyt ainakaan, kun kerta sanoit. Vittu perun ensi viikonkin tapaamiset enkä tee duunia ollenkaan. Tästä toinen hyvä esimerkki on se, että vain kiukkuni hiljaa nieltyäni suostun katsomaan jonkun toisen valitsemaa leffaa.

Että tällaista.

Huomenna on äitienpäivä. Mä en ole sitä juhlaa ansainnut.