Mä olen kipeänä enkä jaksa skarpata. Ja vittu, ihan just sain taas kämmättyä sanallisesti.

Mutta pyysin anteeksi, sanoin etten ajatellut sanojani, eiköhän se tosta. Sanoin etten jaksanut skarpata (sanoin vaan ääneen epäilykseni ettei eräs ihminen ehkä pidä minusta, mutta olisi pitänyt jättää sanomatta kun siitä tuli niin naamallista).

On niin paljon asioita joita mun pitäisi jättää sanomatta. Mutta kun ei aina pysty skarppaamaan. Mä olen niin yrittänyt tietoisesti olla fiksu ja korrekti viimeisten parin kuukauden aikana. Muurit vaan murtuu kun olen väsynyt tai kipeä.

En mä vain osaa.

Mut haa, sen nyt osasin sentäs, että sain uuden pohjan tänne kivuttomasti, ja paljon kivemman kuin perustaviksen. Kattellaan ny kauanko jaksan tätä blogia. Korvannee jollain tasolla mun kirjoitetun päiväkirjan. Menin TYHMÄ! luettamaan sitä tolle. Että tietäis missä mennään. Joo, ei tarvi enää kirjoittaa.